Näkymä 2010 ympäristötaidenäyttely
Akaa 3.7.-29.8.2010
Näkymä on kahdeksatta kertaa järjestettävä ympäristötaiteeseen keskittynyt taidenäyttely. Näyttelypaikat sijoittuvat Akaan kaupunkiin - reppumatkaajille junapysäkkinä toimii Toijalan asema. Tänä vuonna näyttelyssä on mukana 30 eri taustoista ja lähtökohdista tulevaa taiteilijaa. Jokainen heistä on miettinyt päänsä puhki, miten voisi tuottaa sinulle maailman hienoimman taide-elämyksen tämän vuoden näyttelyssä. Suurin osa teoksista sijoittuu Toijalan Nahkialanjärven rannalle, jossa järjestetään myös näyttelyn avajaiset 3.7. Avajaistapahtuma on ilmainen, ja ohjelmassa on erilaisia kognitiivisia performanssiesityksiä ja jalan napsaamaan saavaa musiikkia.
Tämän vuoden taidenäyttelyn teokset ovat rakentuneet teeman "rohkeus" ympärille. Rohkeutta kasvaa, jotta voisimme kenties olla tasapainoisempia, kun kohtaamme kuoleman. Haastavaa on myös oppia iloitsemaan asioista kunnolla, sydän edessä. Nauramaan kuin hyeena. Taiteesta puhuttaessa hullunrohkeutta on myös toimia alalla Suomessa. Maassa, jossa toimii laajamittainen paperinpyöritysmafia ja ylhäältä ohjattu byrokraattinen harhautusjärjestelmä. Suomen taidekenttä määrittyykin hyvin pitkälle yksittäisten karismaattisten henkilöiden varaan. He olisivat raivanneet toimentulonsa perheelleen ja itselleen millä alalla tahansa. Kuvataiteen suosio Tampereella on romahtanut. Se, että taidenäyttelyssä käy 50 ihmistä, ei herätä enää edes kysymyksiä. Se on jo lähes itsestäänselvyys. Avajaisissa käy koko näyttelyn vieraista 50-80%. Aamulehti ei enää kirjoita kritiikkejä kuvataiteesta. Kukaan ei silti ole huolestunut. Syy on ihmisissä ja toimittajissa - mutta entä jos taiteesta itsestään on vain tullut tosi tylsää? Sellaista, joka palvelee ensisijaisesti vain taiteen apurahajärjestelmää. Representaatiokulttuuria, jossa rahoitus tippuu sen perusteella, miten olet esittänyt itsesi paperilla toimistopöydän määrittelemään tilaan. Tämä systeemi ajaa ne muutaman astetta herkemmät ja todellisia kulttuurivientituotteita tuottamaan kykenevät suomalaiset kuvataiteen huippulahjakkuudet katkeriksi tai alkoholisteiksi.
Millä kuvataiteen onnistumista mitataan? Mieluummin valitsisin sen mallin, jossa on tiukat säännöt ja mittari. Sekin olisi parempi kuin nykyinen malli, jossa vellotaan munattomassa mitättömyyden tilassa. Vaikeneminen tappaa taiteen. Teatteri on tänä päivänä mielenkiintoisempaa, koska sillä on enemmän yhteiskunnallista vaikutusvaltaa kuin kuvataiteella. Teatteri oikeasti korjaa hajonneen ihmisen, tai muistuttaa millaista on, kun nauraa sisuskalut itsestään ulos. Teatteri kiinnostaa myös katsojia, mutta taidenäyttelyissä eivät enää edes taitelijat itse puhu taiteesta. Olen elänyt vain tätä aikaa, mutta väitän, että kuvataide oli Simbergin, Gallen-Kallelan ja kumppanien aikana jotain elämää suurempaa. Ehkä kuvataiteen pitääkin kuolla, jotta se voisi taas kerran syntyä uudelleen? Niin ja vielä viesti sille akaalaiselle, joka vielä jaksaa mussuttaa, että "Mäkin muuten osaisin tehdä tuon." - "Et osaa."
Pekka Ruuska, Näkymän taiteellinen johtaja 2010
